28.9.1988

Tyrvään kihlakunnanoikeuden päätös 22.1.1987

Kihlakunnanoikeus on Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan lastensuojelujaoston B:tä (jäljempänä B) vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että C (jäljempänä C) oli sitoutunut Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan 12.12.1972 vahvistamalla elatussopimuksella suorittamaan elatusapua lapselleen D:lle 120 markkaa kuukaudessa 3.7.1972 lukien. Koska C oli laiminlyönyt elatusapujen maksamisen, Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunta oli hakemuksesta myöntänyt 1.5.1977 lukien mainitulle lapselle elatustuen. Maksamatta jääneiden elatusapujen periminen oli lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain 20 §:n nojalla siirtynyt sosiaalilautakunnan tehtäväksi.

Elatusapujen perimiseksi Helsingin kaupungin lastenvalvoja oli pyytänyt 28.11.1984 Vammalan piirin nimismiestä ulosmittaamaan C:n perintöosuuden hänen 1.2.1981 kuolleen isänsä A:n kuolinpesässä. Vammalan piirin nimismies oli 10.12.1984 antanut C:lle ulosottolain 3 luvun 26 §:n mukaisen ilmoituksen ulosmittauksesta. C oli 12.12.1984 hyväksynyt isänsä A:n ja äitinsä B:n 30.12.1977 tekemän keskinäisen omistusoikeustestamentin ja sitoutunut olemaan testamenttia moittimatta sekä ilmoittanut, ettei hän tule vaatimaan lakiosaansa isänsä jälkeen. Vammalan piirin nimismies oli 17.12.1984 ulosmitannut C:n perintöosuuden. Tästä ulosmittauksesta B oli valittanut Turun ja Porin lääninhallitukseen. Lääninhallituksen päätöksestä 28.8.1985 B oli valittanut Turun hovioikeuteen, joka 4.6.1986 antamallaan päätöksellä oli kumonnut puheena olevan ulosmittauksen. Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan lastensuojelujaosto oli saanut tiedon hovioikeuden ulosmittauksen kumoavasta päätöksestä aikaisintaan päätöksen antopäivänä 4.6.1986. Tämän jälkeen Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan lastensuojelujaosto oli ulosottolain 3 luvun 36 §:ssä säädetyssä ajassa 22.7.1986 B:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla vaatinut kysymyksessä olevan perintöosuuden luovutuksen peräyttämistä ulosmitattavaksi.

Edellä mainittua A ja B:n keskinäistä omistusoikeustestamenttia B ei ollut valvonut. C ei myöskään valvontaaikana ollut hyväksynyt testamenttia, vaan hän oli vasta valvonta-ajan jälkeen 12.12.1984 saatuaan tiedon tulevasta perintöosuutensa ulosmittauksesta hyväksynyt testamentin ja sitoutunut olemaan sitä moittimatta sekä ilmoittanut, ettei hän tule vaatimaan lakiosaansa isänsä jälkeen.

Koska B oli jättänyt valvomatta testamentin, hän oli ainakin C:n osalta menettänyt oikeutensa vedota testamenttiin. Kun C oli hyväksynyt testamentin vasta valvonta-ajan jälkeen ja tällöin ilmoittanut, ettei hän myöskään vaadi lakiosaansa, hän oli vastikkeettomasti luovuttanut B:lle perintöosuutensa isänsä A:n kuolinpesässä. Jos kysymyksessä olisi ollut konkurssi, tämä lahja olisi voitu peräyttää konkurssisäännön 46 §:n 1 momentin b- ja g-kohdan nojalla konkurssipesään. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on ulosottolain 3 luvun 35 ja 36 §:n nojalla peräyttänyt C:n perintöosuuden isänsä A:n kuolinpesässä ulosmitattavaksi niistä elatusapusaatavista, joita Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan lastensuojelujaostolla oli häneltä. Lisäksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n korvaamaan Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan lastensuojelujaoston oikeudenkäyntikulut 3.500 markalla.

Turun hovioikeuden päätös 25.9.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomiota, jonka mukaan ei ole estettä käyttää C:n perintöosuutta isänsä A:n kuolinpesässä Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan lastensuojelujaoston puheena olevan saatavan suorittamiseen, ei muuteta.